Pasi Pihlaja

Pasi Pihlaja aloitti uransa käyrätorvensoittajana vuonna 1979 Jyväskylä Sinfoniassa. Hän siirtyi Radion sinfoniaorkesteriin vuonna 1981 ja toimi siellä vuoteen 1986 asti. Sen jälkeen hän soitti Helsingin kaupunginorkesterissa vuosina 1986–1987. Vuodesta 1987 aina vuoteen 2024 saakka hän toimi Tapiola Sinfoniettan soolokäyrätorvensoittajana – pitkä ja vaikuttava kausi, joka vakiinnutti hänen asemansa suomalaisen orkesterikentän huipulla.

Vuosina 2020–2024 hän toimi myös Espoon kaupungin yhteisömuusikkona, ensimmäisenä kunnallisesti palkattuna yhteisömuusikkona Suomessa. Hänen työnsä tässä roolissa toi klassisen musiikin osaksi yhteisöjä ja ihmisten arkea aivan uudella tavalla.

Pitkän orkesteriuransa ohella Pasi Pihlaja on toiminut aktiivisesti solistina, pedagogina ja mestarikurssien opettajana sekä Suomessa että ulkomailla. Hän on esiintynyt ja opettanut muun muassa Venäjällä, Kiinassa, Yhdysvalloissa, Espanjassa, Australiassa, Itä-Afrikassa ja Pohjoismaissa. Hän on kantaesittänyt useita suomalaisten, espanjalaisten ja venäläisten säveltäjien käyrätorvelle sävellettyjä teoksia, ja näin edistänyt instrumenttinsa soolokirjallisuutta merkittävästi.

Kansainvälisesti Pasi Pihlaja on ollut esillä myös hallinnollisissa ja asiantuntijatehtävissä: hän toimi International Horn Societyn (IHS) Advisory Councilin jäsenenä vuosina 2004–2011 ja Suomen Käyrätorviklubin puheenjohtajana vuosina 2000–2010. Koulutukseltaan hän on Sibelius-Akatemiasta vuonna 1987 valmistunut diplomikäyrätorvensoittaja (opettajanaan Kalervo Kulmala). Hän on täydentänyt opintojaan useissa arvostetuissa oppilaitoksissa ja opettajien johdolla: Vitali Bujanovsky (Leningrad), Froydis Ree Wekre (Oslo), Michael Hölzel (Detmold) sekä periodisoittimien, erityisesti luonnontorven, opinnot Escola Superior de Música de Catalunyan oppilaitoksessa Barcelonassa.