On aika kääriytyä viltteihin. Sytyttää kynttilöihin tuli. Pysähtyä.
Toivon, että saamme kietoa teidät musiikkiin, läsnäoloon.
Toivon, että voimme lämmittää sulkujen ja streamien kohmettamat mielet hehkuviksi jälleen.
Toivon, että saamme ympäröidä teidät ääniaalloilla.
Toivon, että voimme tarjota turvasataman kuulla ja tuntea.
Toivon, että tulette paikalle, keskelle, osaksi.
Meillä on ikävä teitä.
Ikävä kasvoja, jotka kuuntelevat.
Ikävä teitä, jotka hengitätte mukana.
Ikävä musiikkia, joka tulee iholle ilman vahvistimia, verkkoja.
Ikävä musiikkia, jonka virta on sisäänrakennettu.
Ikävä jopa yskähdyksiä kappaleiden välissä -nekin ovat aito osa yhteistä kokemusta.
Ikävä läsnäoloa, asia, jota en enää ikinä ota itsestäänselvyytenä.
Lux Musicae tarjoaa tänä vuonna yhdistelmän uutta ja vanhaa. Korvia hivelevää ja korvia avaavaa.Sävellyskilpailun voittokappale, Tomi Räisasen Tele käsittelee koronakevään 2020 ensilamaannusta. Muissa kilpailukantaesityksissä etsitään rauhaa, toivoa.
Sibeliuksen kirjeissä tapaamme ihmisen , joka kokee, elää, rakastaa. Sibeliuksen lauluissa soivat samat tunnelmat. Elämä, sen nousut ja laskut, rakkaus.
Tämä on ensimmäinen kauteni Lux Musicaen taiteellisena johtajana, joten esittäydyn kertomalla elämäni moton: Taide tekee elämästä parempaa kuin taide.
Tervetuloa konsertteihin.
Terveisin,
Helena Juntunen
