Lux Musicaella on juhlavuosi. Ohjelmisto ammentaa musiikillisesta
kapioarkusta uutta, vanhaa, lainattua ja jotain sinistä. Juhlavuoden
kantaesitykset Kimmo Hakolalta ja Maleena Linjamalta ovat säveltaiteen
lenkkejä tulevaisuuteen. Lux Musicae on jälleen perinteittensä mukaan
luomassa uutta!
Siuntion suomalaisen seurakunnan kanttori-urkuri Pami Karvonen ja
silloinen kirkkoherra Ismo Turunen olivat perustamassa yhdistystä, josta
sittemmin tuli Siuntio Soi – Musik i Sjundeå neljännesvuosisata sitten.
Karvonen kertoo kuinka hän aluksi kanttorin sijaisena toimiessaan
opiskeli myös musiikkiterapiaa: ”Siuntion kirkko, musiikkiterapia ja oma
marraskuun melankolia loivat näin pohjaa ajatukselle valon ja musiikin
juhlasta.”
Festivaalin järjestelyissä oli alusta asti mukana laaja talkoojoukko.
Lions Clubin jätkänkynttilät ovat syttyneet yhtä monta kertaa kuin
festivaalia on järjestetty!
Jo ensimmäinen festivaali on hyvin onnistunut taiteellisesti ja
taloudellisesti.
Ismo Turunen muistelee kahta henkilökohtaista tunnejälkeä eri
festivaalivuosilta: ”Muistan, kuinka jonkun jousikvartetin musisointi
tuntui hetkittäin autuaallisena fyysisenä värinänä selkärangassa. Oliko
kyseessä soinnin puhtaus, oliko se jotain musiikin selittämätöntä
absoluuttista kauneutta?” Ja: ”Mertsi Lindfors (yksi yhdistyksen
perustajista) tuli vierailulle tapahtumaan muutettuaan töihin jo muille
maille. Hän totesi jotenkin näin: ”On turvallista tulla Luxiin, kun
ovella seisoo entiseen tapaan huolestuneen näköinen kirkkoherra”.
25. Lux Musicae yhdistää jälleen musiikin ja valon mutta myös yleisen
paikalliseen. Luvassa on sydämen kyllyydestä teoksia, joita on
innoittanut rakkaus toiseen ihmiseen, tärkeään ystävään, tukijaan,
lapseen, luontoon ja itse elämään kaikkine puolineen.
Konserttikohtaisissa esittelyissä avautuu hienolla tavalla Lux Musicaen
ajattelu. Luvassa on ehyt kokonaisuus: omaggio – kunnianosoitus!
